Kahden taiteilijaneron yhteiselo luonnistuu ilmeisen harvoin. Coco (Anna Mouglalis) ja Igor (Mads Mikkelsen) eivät tee poikkeusta. Stravinskyn lumoavan musiikin soidessa kaksi voimakasta luonnetta taistelevat keskenään. Sivulliset pakenevat paikalta.
Ranskalainen Jan Kounenin elokuva kertoo muotisuunnittelijan ja säveltäjäneron tarinan synkkyydestään huolimatta kauniisti. Kuvauspaikat ovat hurmaavia, samoin Chanelin talo, johon hän kutsuu Igorin perheineen asumaan. Ranskan ja venäjän kielet ovat kuin musiikkia nekin. Käsikirjoitus kulkee soljuvasti eteenpäin kummallista loppuratkaisua lukuunottamatta.
Pääosaparilla on ongelmia yhteen näyttelemisen kanssa jopa siinä määrin, että monet kohtaukset ovat suorastaan kiusallista katsottavaa. Henkilökuvat ovat hätäisesti kyhättyjä ja pinnallisia. Oikeastihan ei edes tiedetä, oliko Chanelilla ja Stravinskylla todella suhde. Elokuvassa on kuitenkin paljon yksittäisiä, todella vaikuttavia kohtauksia. Eräs parhaista on Stravinskyn Kevätuhrin fiaskoensi-ilta, jossa yleisö buuaa ja poliisin on tultava rauhoittamaan tilanne. Salin tunnelman katastrofaalisuus ja taiteilijan tuska yleisön poistuessa kesken esityksen ovat riipaisevia. Vastakohtainenkin tapahtuma löytyy tarinasta, yhtä puhuttelevasti kuvattuna sekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti