Uusi näkökulma Viroon

Olimme tuossa elokuun alussa Keski-Virossa sukulaistemme mökillä. Tallinnassa olen käynyt niin monta kertaa, ettei se enää jaksa innostaa, mutta Viljandin maakunta oli jännittävä kokemus. Tämä "mökki", kahden talon pihapiiri, sijaitsee keskellä ei mitään. Lähimpään naapuriin ei oikeastaan ole kauhean pitkä matka, mutta näköyhteyttä ei ole. Lähin kauppa, erittäin pieni ja alkeellinen kyläpuoti, on suunnilleen kolmen kilometrin päässä.

Sukulaiseni ostivat tuon paikan hirveässä kunnossa aivan pilkkahintaan. Viron maaseutuhan on autioitunut kovaa vauhtia, kun ihmisiä on muuttanut työn perässä mm. Suomeen. Talon huono kunto ei ollut hirveä ongelma, sillä tämä tätini mies on puuseppä, ja myös tädilläni ovat tuon kaltaiset työt jo melko hyvin hallussa - korjaustyötä kyllä riittää.

Kylä, johon paikka kuuluu, on suuren Vörts-järven pohjoisrannalla. Uiminen jäi jotenkin väliin, mutta kävimme kyllä katsomassa rantaa, ja se oli aivan uskomaton - järvi jatkui silmänkantamattomiin, ja vedessä saattoi kävellä loputtoman pitkään jalat pohjassa. Levää ei näkynyt missään, vesi oli puhdasta ja lämmintä.

Kävelimme ja ajelimme autolla ympäriinsä, kävimme myös Viljandin kaupungissa, jossa on kuulemma parikymmentä tuhatta asukasta. Siellä oli varsin mukava tori, jolta löysin hameen. Lähtöpäivänä ajoimme myös sitä kautta, ja ostimme Suomeen hirveän määrän esimerkiksi jääteetä ja sieniä - ruoka ei maksanut siellä mitään verrattuna omaan hintatasoomme.

Suuri ongelma olivat hyttyset. Saan erittäin helposti pahat paukamat niiden puremista, ja käteni ja jalkani olivat aivan hirvittävän näköiset palatessamme Suomeen. Täällä ihmiset kyselivät, onko minulla jokin rokko.

Virossa on myös mielenkiintoinen eläimistö. Näimme valtavasti erilaisia perhosia. Haikaroita oli joka puolella, samoin sammakoita. Metsän reunassa vilahti peura, pihassa kävi kettu ja tien vierellä pellossa oli kai supikoira. Näimme myös kurkia ja närhiä. Kuulemma siellä on myös korppi, mutta se ei halunnut näyttäytyä.

Reissu oli tosi hauska, ja todellakin tarjosi aivan uuden näkökulman Viroon. Tallinna ja kylpyläkaupungit ovat kuitenkin ne, joissa suomalaiset yleensä käyvät, joten ne ovat myös ikään kuin ulkomaailmaa varten siistitty ikkuna Viroon. Oli kiva päästä katsomaan, miltä elämä muualla maassa näyttää.