Cinema Mondo tekee arvokasta työtä tuodessaan Studio Ghiblin elokuvia Suomeen. Sääli, että Laputa - Linna taivaalla poistui keväällä Finnkinon tarjonnasta niin nopeasti. Nyt onneksi Kino Engel otti sen viikoksi esitettäväkseen. Suuri yleisö ei näköjään elokuvaa - tai teatteria - ole kuitenkaan huomioinut, meitä oli salissa vain seitsemän ihmistä.
Laputa on - monien muiden Miyazakin elokuvien tapaan - seikkailukertomus. Päähenkilö, Sheeta, edustaa ohjaajalle tyypillistä naiskuvaa: rohkea nuori nainen, joka on toimissaan vähintään yhtä jalo, uljas ja oma-aloitteinen kuin elokuvan miehetkin. Myös ulkonäkö sopii osaksi Miyazakin sankarittarien jatkumoa.
Tarina alkaa, kun Sheetaa kuljettaneeseen ilmalaivaan hyökätään ja tyttö putoaa yli laidan koettaessaan pelastaa sukukalleutena hänelle päätyneen kiven. Hän ei tiedä kiven maagisista voimista, mutta säilyy niiden ansiosta hengissä valtavasta pudotuksesta. Maan kamaralla hänet ottaa vastaan poika, ja nuoret tietysti ystävystyvät, vähitellen rakastuvatkin. Tästä lähtee huima juoni, joka sisältää monia varsin fantasianomaisia elementtejä. Sheetan ja tämän suvun tausta paljastuu, kiven hurjat taikavoimat koetaan moneen kertaan, hallitus ja armeija sotkeutuvat mukaan kamppailuun Laputan herruudesta ja ystävyys ilmarosvojen kanssa muodostuu yllättävällä tavalla.
Juoni on varsin toimiva - se etenee tasaisesti, eikä jää ainakaan pitkiksi ajoiksi junnaamaan paikallaan. Tarina ei ole yhtä monimutkainen kuin esimerkiksi Liikkuvassa linnassa, kärryillä on helppo pysyä. Tapahtumat eivät kuitenkaan ole ennalta arvattavia, ja elokuva jättää tunteen, että toinen katsomiskerta avaisi sen maailmaa lisää. Pitääpä harkita DVD:n ostamista.
Mieleenpainuvinta Laputassa ovat lentämiskohtaukset, joista Miyazaki on kuuluisa. Ilmalaivat sekä muut lentokulkupelit ovat ahkerassa käytössä, ja maisemat käsittämättömän huikeita. Vatsan pohjaa kutittaa, tuntuu todella, kuin itse liitelisi meren yllä tavoittelemassa taivaalla lentävää linnaa. Myös muu ympäristö on taiteiltu upeaksi, erityisesti rakennukset ja kasvillisuus ovat jännittäviä. Laputan linna on oikea taidonnäyte syvälle ulottuvine puunjuurineen.
Laputa sijoittuu omalla mittapuullani puolivälin ja kärjen väliin Miyazakin töissä. Totoron suloisuutta se ei tavoita, ei myöskään Liikkuvan linnan juonen kulkua. Silti sadunomaisuus on kohdallaan - fantasiannälän tyydyttäjäksi elokuvasta aivan varmasti on. Tarina on toimivampi kuin vaikkapa Porco Rossossa, Kikin lähettipalvelussa ja Nausicaässa. Päähenkilökaksikko ei sinänsä ole kummoinen, mutta sivuhenkilöt ovat mielenkiintoisia: ilmarosvoperhe vaikuttaa varsin lämminhenkiseltä porukalta kaiken ahneutensa alla. Myös robotit olivat sympaattisia.
Tarinan opetus tuntuu olevan, että ihmisten on elettävä maan pinnalla, pilvilinnojen rakentelusta ei ole hyötyä. Laputa kauniine musiikkeineen tarjoaa kuitenkin upean, eskapistisen lentomatkan arjen harmauden yläpuolelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti